Mitä ajatuksia tämä herättää:
"Nuorta Elias Simojokea nimitettiin vihan apostoliksi. Hän oli fundamentalisti, jolla oli vahva poliittinen missio. Hänen poliittisen ajatusmaailman ydin, unelma Suur-Suomesta, kietoutui kiihkeään körttiläiseen uskoon.
Simojoki koki olevansa Jumalan ase, suorittamassa ajallista asepalveluaan tämänpuoleisessa maailmassa, tutkija Miika Siironen kertoo.
– Hänen ristiriitainen persoonansa kieppui jossakin körttiläisyyden ja sotaseikkailijan roolin välissä. Samalla tavalla hän oli ristiriitainen monella tapaa. Turhamainen ulkonäöstään ja imagostaan, arka kunniastaan, innokas esittelemään voimiaan ja taitojaan. Samalla hän oli täysin piittaamaton rahasta ja omaisuudesta, eikä koskaan pyrkinyt keräämään yhteiskunnallista asemaa tai taloudellista hyötyä toimillaan.
Miika Siirosen uusi Simojoki-elämäkerta "Mustan lipun alla" on vahva läpileikkaus Simojoen ristiriitaiseen elämään."
http://yle.fi/uutiset/3-9472329
Mielestäni ajankohtainen aihe edelleen.
Vihan apostoli?
25
332
Vastaukset
- taastätäsamaa
Olen jokin aika sittten kirjoittanut palstalle IKL:sästä, Urho Muromasta ja Simojoesta. Muistaakseni asia tuli keskuseltua silloin...
- EiOleAikoihinEletty
Laittaisitko linkin ketjuun?
"...Simojokea nimitettiin vihan apostoliksi. Hän oli fundamentalisti, jolla oli vahva poliittinen missio."
Oikeastaan keskustelun pitäisi kulkea tuohon suuntaan. Miten mm. nykyajan fundamentalismi noudattaa samaa linjaa - toki hiukan eri termein .
Kiitos hyvästä artikkelista.
Simojoki todella on erikoinen persoona, pappi joka oli poliittinen fanaatikko. Todellakin elämme aikaa, jolloin vastaavia aatteita nousee esiin. Nyt tosin ei enää kaihota Suur-Suomea?
Simojoki tuntuu olleen vaikuttava henkilö niin Akateemisen Karjalanseuran kuin Lapua Liikkeen, Vihan veljien sekä Sinimustat -nuorisojärjestön suhteen. Nämä kaikki olivat äärioikeiston järjestöjä.
”Simojokea inspiroi etenkin jääkäriaktivistien parissa hellitty uskomus, että silloin tällöin historiassa tapahtuu täysin ennalta odottamattomia kehityskulkuja.”
”Akateeminen Karjalaseura sai hyvin tuulta purjeisiin ja Miika Siirosen mielestä AKS:n menestyksen salaisuus oli loistava ajoitus.”
”Se syntyi hetkellä, jolloin yhteiskunnassa vaikutti sisällissodan jälkeinen moraalinen krapula ja kyynisyys, sekä nuoren valtion hämmennys olemassaolostaan.”
Kun seuraa historiaa, niin aina kun yhteiskunnassa alkaa vallita kyynisyys sekä luopumisen mentaliteetti, nämä fasistiset aatteet innostavat ihmisiä. Oletan että sen vuoksi, koska se tarjoaa nopeaa muutosta sekä jonkinlaisen toivon.
Suomessa vasemmisto ei enää toimi vastaavilla tavoitteilla, joten he ovat vajonneet samaan alistumisen ja kyynisyyden mereen kuin muutkin. Siitä ei ole enää edes vastavoimaa tälle uudelle äärioikeistolle.
”Sotien aikana suomalaisen äärioikeistolaisuuden on katsottu eronneen esimerkiksi saksalaisesta ja italialaisesta fasismista. Suomalainen äärioikeisto ei harkinnut vakavasti luterilaisesta kansankirkosta luopumista, kuten Saksassa tehtiin ja Italiassakin siihen oli halua, tutkija Miika Siironen valottaa.”
”Yleisesti ottaen suomalainen äärinationalismi oli uskonnollispohjaista.”
Nykyinen äärioikeisto eroaa tuossa suhteessa aika tavalla. Nyt ollaan kirkkoa vastaan ja uskonto näyttelee vain toissijaista osaa. Ahvion paikka on tässä, koska hän ilmeisesti haluaa hypätä noille fasismin rattaille mukaan.
”Miika Siirosen kirjassa ”Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia” käsitellään äärioikeistolaisen papin elämää, mutta myös suomalaisen fasismin syntyhistoriaa.”
http://yle.fi/uutiset/3-9472329
Ehkä se, ettei tunneta kunnolla suomalaista historiaa fasismin ja äärioikeiston osalta, nuo pystyvät huijaamaan monia ihmisiä? Kirjoittamalla historian uusiksi.
Täytyy jossain vaiheessa lukea tuo, sillä erityisen tärkeää on tuntea oma maan historia, jotta voi välttää samojen virheiden toistumista.- kiiskivastarannalta
Minkä aseman sinä annat Raamatulle?
Mistä tiedät mikä on Jumalan tahto? kiiskivastarannalta kirjoitti:
Minkä aseman sinä annat Raamatulle?
Mistä tiedät mikä on Jumalan tahto?Ai tämän Simojoen suhteen? Vai miten tuo liittyi aiheeseen?
- taastätäsamaa
mummomuori
Olen samaa mieltä siitä, että historian tuntemus on tärkeää. - EiOleAikoihinEletty
"Täytyy jossain vaiheessa lukea tuo, sillä erityisen tärkeää on tuntea oma maan historia, jotta voi välttää samojen virheiden toistumista."
Samaa ajattelin. Kirjastossa on jo melkoinen varausjono. Hyvä, että näitä teemoja nostetaan esiin.
"Poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori Miika Siironen ei kirjaa aloittaessaan tiennyt kuinka ajankohtainen teoksesta tulisi."
Melkoista johdatusta tuokin.
Ja tämä on myös lukulistalla kunhan ilmestyy:
"Juha Siltalan uusi teos käsittelee länsimaisen keskiluokan nykytilaa ja selviytymiskeinoja.
Professori Juha Siltala tarttuu uudessa kirjassaan polttavan ajankohtaiseen teemaan: länsimaisten yhteiskuntien vakauden pohjana olevan keskiluokan nykytilaan.
Taloudellisen nousun vuosikymmeninä länsimainen keskiluokka uskoi tulevaisuuteen, nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä. 1900-luvun jälkipuoliskolla työtä tekemällä saattoi saavuttaa turvatun elintason, hankkia asunnon ja kouluttaa jälkeläisiä. Keskiluokkaa oli länsimaissa kolmannes tai jopa puolet väestöstä. Keskiluokkaisuus merkitsi elämänhallintaa ja optimismia.
Työn globaalin hintakilpailun, automaation, vapaiden pääomaliikkeiden ja hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumisen myötä länsimaiden keskiluokan on vallannut menettämisen pelko. Kohtuullisin ponnistuksin ei enää voi säilyttää kohtuullista asemaa. Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi.
Kolme neljästä länsimaalaisesta katsoo kuuluvansa keskiluokkaan, ja koulutukselta on totuttu odottamaan parempia asemia. Normin ja mahdollisuuksien ristiriita ajaa stressaantumaan, trimmaamaan yksilöllistä kilpailukykyä, etuilemaan tai lannistumaan, vetäytymään tai keskittymään pieniin ja hallittaviin asioihin."
https://otava.fi/uutiset/2016/otava-julkaisee-juha-siltalan-kirjan-keskiluokasta/#.WMe_Hf3-v5Y EiOleAikoihinEletty kirjoitti:
"Täytyy jossain vaiheessa lukea tuo, sillä erityisen tärkeää on tuntea oma maan historia, jotta voi välttää samojen virheiden toistumista."
Samaa ajattelin. Kirjastossa on jo melkoinen varausjono. Hyvä, että näitä teemoja nostetaan esiin.
"Poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori Miika Siironen ei kirjaa aloittaessaan tiennyt kuinka ajankohtainen teoksesta tulisi."
Melkoista johdatusta tuokin.
Ja tämä on myös lukulistalla kunhan ilmestyy:
"Juha Siltalan uusi teos käsittelee länsimaisen keskiluokan nykytilaa ja selviytymiskeinoja.
Professori Juha Siltala tarttuu uudessa kirjassaan polttavan ajankohtaiseen teemaan: länsimaisten yhteiskuntien vakauden pohjana olevan keskiluokan nykytilaan.
Taloudellisen nousun vuosikymmeninä länsimainen keskiluokka uskoi tulevaisuuteen, nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä. 1900-luvun jälkipuoliskolla työtä tekemällä saattoi saavuttaa turvatun elintason, hankkia asunnon ja kouluttaa jälkeläisiä. Keskiluokkaa oli länsimaissa kolmannes tai jopa puolet väestöstä. Keskiluokkaisuus merkitsi elämänhallintaa ja optimismia.
Työn globaalin hintakilpailun, automaation, vapaiden pääomaliikkeiden ja hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumisen myötä länsimaiden keskiluokan on vallannut menettämisen pelko. Kohtuullisin ponnistuksin ei enää voi säilyttää kohtuullista asemaa. Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi.
Kolme neljästä länsimaalaisesta katsoo kuuluvansa keskiluokkaan, ja koulutukselta on totuttu odottamaan parempia asemia. Normin ja mahdollisuuksien ristiriita ajaa stressaantumaan, trimmaamaan yksilöllistä kilpailukykyä, etuilemaan tai lannistumaan, vetäytymään tai keskittymään pieniin ja hallittaviin asioihin."
https://otava.fi/uutiset/2016/otava-julkaisee-juha-siltalan-kirjan-keskiluokasta/#.WMe_Hf3-v5Y”Taloudellisen nousun vuosikymmeninä länsimainen keskiluokka uskoi tulevaisuuteen, nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä.”
Suuret murrokset ovat keskiluokasta lähtöisin. Kun heidän (tai meidän) asema alkaa järkkyä, syntyy levottomuuksia. Juuri sen vuoksi, että pelätään aseman menettämistä. Tätä pelkoa sitten käytetään hyväksi erityisesti äärioikeiston taholta.
”Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi.”
Kun ns. rosvokapitalimismi tulee tiettyyn pisteeseen (eli pääomat alkavat kasaantua yhä harvemmalle) hyvin voivassa keskiluokassa on yhä enemmän ”häviäjiä” eli he menettävät niin omaisuuttaa kuin mahdollisuutta vaurastua. Heidän omaisuutensa on mennyt siis noiden rikkauden ”taskuun”.
Ensin lisääntyy suhteellisesti köyhien osuus, siten syntyy ”ryysyköyhälistö”.
Tämä prosessi on havaittavissa monissa yhteiskunnissa, ja niistä on seurannut kansannousuja ja sotia. Miten käynee meidän Euroopan?- EiOleAikoihinEletty
mummomuori kirjoitti:
”Taloudellisen nousun vuosikymmeninä länsimainen keskiluokka uskoi tulevaisuuteen, nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä.”
Suuret murrokset ovat keskiluokasta lähtöisin. Kun heidän (tai meidän) asema alkaa järkkyä, syntyy levottomuuksia. Juuri sen vuoksi, että pelätään aseman menettämistä. Tätä pelkoa sitten käytetään hyväksi erityisesti äärioikeiston taholta.
”Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi.”
Kun ns. rosvokapitalimismi tulee tiettyyn pisteeseen (eli pääomat alkavat kasaantua yhä harvemmalle) hyvin voivassa keskiluokassa on yhä enemmän ”häviäjiä” eli he menettävät niin omaisuuttaa kuin mahdollisuutta vaurastua. Heidän omaisuutensa on mennyt siis noiden rikkauden ”taskuun”.
Ensin lisääntyy suhteellisesti köyhien osuus, siten syntyy ”ryysyköyhälistö”.
Tämä prosessi on havaittavissa monissa yhteiskunnissa, ja niistä on seurannut kansannousuja ja sotia. Miten käynee meidän Euroopan?"Kun ns. rosvokapitalimismi tulee tiettyyn pisteeseen (eli pääomat alkavat kasaantua yhä harvemmalle) hyvin voivassa keskiluokassa on yhä enemmän ”häviäjiä” eli he menettävät niin omaisuuttaa kuin mahdollisuutta vaurastua. Heidän omaisuutensa on mennyt siis noiden rikkauden ”taskuun”.
Ensin lisääntyy suhteellisesti köyhien osuus, siten syntyy ”ryysyköyhälistö”.
Tämä prosessi on havaittavissa monissa yhteiskunnissa, ja niistä on seurannut kansannousuja ja sotia. Miten käynee meidän Euroopan?"
Näinhän se on. Ja vaikka itse olisin mieluiten täysin luokaton ja kokoaikainen sivustakatsoja niin pakko myöntää, että kaikki tuo vaikuttaa silti. Ennakoivana ihmistyyppinä olen onnistunut junailemaan vielä toistaiseksi turvallisen piippuhyllyn mutta näkymä ei tosiaan ole erityisen kaunis tällä hetkellä.
Eniten ihmetyttää, että juuri he, jotka eniten näyttävät kaaosta pelkäävän, aiheuttavat sitä itse omilla peloillaan. Ilmassa on massahysterian tuntua. Kun tosiasia kuitenkin on, että elämä muodostuu jokaisesta päivästä erikseen ja jokainen niistä on elettävä hetki kerrallaan kukin parhaansa mukaan. Emme voi lamaantua paikoillemme tai törmäillä suin päin toisiimme vain jotain tehdäksemme. Ilmapiiri on vähän sen tyyppinen kuin väki palavassa talossa kahmisi itselleen mahdollisimman paljon omaisuutta sen sijaan, että keskittyisi palon sammuttamiseen tai ihmishenkien pelastamiseen.
Täytyy myös muistaa, että länsimaissa eletään edelleen suhteellisesti parhaita aikoja ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa kun ottaa huomioon väestömäärän kehityksen yms., joten ihmisillä olis myös varaa yhdessä joustaa tarpeettomasta materiaalisen vaurauden haalimisesta. Ja onhan se jo moneen kertaan todettukin, ettei raha tuo onnea kuin tiettyyn pisteeseen saakka. En sitten tiedä mistä sitä onnea sen jälkeen etsitään, jos tietyn elintason ylläpitäminen on pois oman itsen ja läheisten terveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Käpertymällä omiin toteutumattomiin fantasioihin? Syömällä suruun ja tyhjyyteen entistä enemmän? Olemme kaikki samassa veneessä - halusimme tai emme.
Ainakin yksi hyvä suunta on se, että hyvinpalkatut työntekijät ovat valmiita tekemään lyhyempiä päiviä tai viikkoja niin oman kuin muidenkin hyvinvoinnin takaamiseksi. Eräänlainen suorituskeskeisyys on saavuttamassa päätepisteensä tyyliin vähemmän on enemmän ja laatu korvaa määrän. Omistaminen ei myöskään ainakaan täällä pääkaupungissa ole enää edes kovin trendikästä eikä esim. vähän autoa tarvitsevan ole kannattavaa hankkia sitä lainkaan. Sen sijaan on olemassa erilaisia kimppaomistamisen muotoja. Onhan näitä vaihtoehtoja mutta mulle on osittain täysi mysteeri miksi niitä ei nähdä tai etsitä. EiOleAikoihinEletty kirjoitti:
"Kun ns. rosvokapitalimismi tulee tiettyyn pisteeseen (eli pääomat alkavat kasaantua yhä harvemmalle) hyvin voivassa keskiluokassa on yhä enemmän ”häviäjiä” eli he menettävät niin omaisuuttaa kuin mahdollisuutta vaurastua. Heidän omaisuutensa on mennyt siis noiden rikkauden ”taskuun”.
Ensin lisääntyy suhteellisesti köyhien osuus, siten syntyy ”ryysyköyhälistö”.
Tämä prosessi on havaittavissa monissa yhteiskunnissa, ja niistä on seurannut kansannousuja ja sotia. Miten käynee meidän Euroopan?"
Näinhän se on. Ja vaikka itse olisin mieluiten täysin luokaton ja kokoaikainen sivustakatsoja niin pakko myöntää, että kaikki tuo vaikuttaa silti. Ennakoivana ihmistyyppinä olen onnistunut junailemaan vielä toistaiseksi turvallisen piippuhyllyn mutta näkymä ei tosiaan ole erityisen kaunis tällä hetkellä.
Eniten ihmetyttää, että juuri he, jotka eniten näyttävät kaaosta pelkäävän, aiheuttavat sitä itse omilla peloillaan. Ilmassa on massahysterian tuntua. Kun tosiasia kuitenkin on, että elämä muodostuu jokaisesta päivästä erikseen ja jokainen niistä on elettävä hetki kerrallaan kukin parhaansa mukaan. Emme voi lamaantua paikoillemme tai törmäillä suin päin toisiimme vain jotain tehdäksemme. Ilmapiiri on vähän sen tyyppinen kuin väki palavassa talossa kahmisi itselleen mahdollisimman paljon omaisuutta sen sijaan, että keskittyisi palon sammuttamiseen tai ihmishenkien pelastamiseen.
Täytyy myös muistaa, että länsimaissa eletään edelleen suhteellisesti parhaita aikoja ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa kun ottaa huomioon väestömäärän kehityksen yms., joten ihmisillä olis myös varaa yhdessä joustaa tarpeettomasta materiaalisen vaurauden haalimisesta. Ja onhan se jo moneen kertaan todettukin, ettei raha tuo onnea kuin tiettyyn pisteeseen saakka. En sitten tiedä mistä sitä onnea sen jälkeen etsitään, jos tietyn elintason ylläpitäminen on pois oman itsen ja läheisten terveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Käpertymällä omiin toteutumattomiin fantasioihin? Syömällä suruun ja tyhjyyteen entistä enemmän? Olemme kaikki samassa veneessä - halusimme tai emme.
Ainakin yksi hyvä suunta on se, että hyvinpalkatut työntekijät ovat valmiita tekemään lyhyempiä päiviä tai viikkoja niin oman kuin muidenkin hyvinvoinnin takaamiseksi. Eräänlainen suorituskeskeisyys on saavuttamassa päätepisteensä tyyliin vähemmän on enemmän ja laatu korvaa määrän. Omistaminen ei myöskään ainakaan täällä pääkaupungissa ole enää edes kovin trendikästä eikä esim. vähän autoa tarvitsevan ole kannattavaa hankkia sitä lainkaan. Sen sijaan on olemassa erilaisia kimppaomistamisen muotoja. Onhan näitä vaihtoehtoja mutta mulle on osittain täysi mysteeri miksi niitä ei nähdä tai etsitä.”…jotka eniten näyttävät kaaosta pelkäävän, aiheuttavat sitä itse omilla peloillaan.”
Ehkä heillä ei ole käsitystä vain siitä, miten he itse vaikuttavat tilanteeseen sitä aina vain pahentaen? Fokus on niissä ”muissa”. Toisaalta on joukkoja, jotka nimen omaan tähtäävät tuohon kaaokseen, koska silloin on helpompi päästä valtaan, tarjoamalla ”pelastus”.
”…länsimaissa eletään edelleen suhteellisesti parhaita aikoja ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa…”
Ehdottomasti näin. Tosin sen on mahdollistanut ns. kehitysmaiden olemassa olo sekä riisto.
”Omistaminen ei myöskään ainakaan täällä pääkaupungissa ole enää edes kovin trendikästä…”
Onhan tuo askel hyvään suuntaan, mutta todellisuudessa varsin pieni. Kyse ei ole mistään tavallisen ihmisen omistamisesta vaan pääomien omistamisesta. Jos esim. laittaa rahavarojaan osakkeisiin ym. on silloin osa tuota suurta kokonaisuutta. Mutta varsin pieni osa. Kun alkaa olla sitä äänivaltaa eri finanssilaitoksissa, silloin voidaan puhua muutoksesta, kun nämä piirit alkavat luopua liiastaan .- EiOleAikoihinEletty
mummomuori kirjoitti:
”…jotka eniten näyttävät kaaosta pelkäävän, aiheuttavat sitä itse omilla peloillaan.”
Ehkä heillä ei ole käsitystä vain siitä, miten he itse vaikuttavat tilanteeseen sitä aina vain pahentaen? Fokus on niissä ”muissa”. Toisaalta on joukkoja, jotka nimen omaan tähtäävät tuohon kaaokseen, koska silloin on helpompi päästä valtaan, tarjoamalla ”pelastus”.
”…länsimaissa eletään edelleen suhteellisesti parhaita aikoja ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa…”
Ehdottomasti näin. Tosin sen on mahdollistanut ns. kehitysmaiden olemassa olo sekä riisto.
”Omistaminen ei myöskään ainakaan täällä pääkaupungissa ole enää edes kovin trendikästä…”
Onhan tuo askel hyvään suuntaan, mutta todellisuudessa varsin pieni. Kyse ei ole mistään tavallisen ihmisen omistamisesta vaan pääomien omistamisesta. Jos esim. laittaa rahavarojaan osakkeisiin ym. on silloin osa tuota suurta kokonaisuutta. Mutta varsin pieni osa. Kun alkaa olla sitä äänivaltaa eri finanssilaitoksissa, silloin voidaan puhua muutoksesta, kun nämä piirit alkavat luopua liiastaan ."Tosin sen on mahdollistanut ns. kehitysmaiden olemassa olo sekä riisto."
Totta. Mietin, että kuinka laajasti ihmiset yleensä tiedostavat tuon omassa arkielämässään. Tai miten pahalta tuntuu henkisesti, jos sen tiedostaa eikä kuitenkaan voi esim. omilla kulutusvalinnoillaan vaikuttaa asiaan. Tai ei ehdi nähdä vaivaa selvittää näitä syy-seuraussuhteita... Ehkä siitä ristiriidasta myös seuraa, että ikään kuin tulee sulkeneeksi silmät? Lahjoitetaan vaikka edes symbolisessa mielessä rahaa hyväntekeväisyyteen hyvän omantunnon "ostamiseksi" ja siinä se.
En nyt itsekään ole huippurikas mutta olen silti tarkka siitä mihin rahani laitan. On myös tilanteita, joissa olen joutunut jättämään jotain kokonaan hankkimatta tai tehnyt itse, jos kyse on ollut eettisesti kestämättömästä tai arveluttavasta ratkaisusta. Aikoinaan kokeilin myös kestävää sijoitusrahastoa mutta eihän se kannattanut - tietenkään. :D Tai oli siis plus miinus nolla. Mieluummin investoin oma-aloitteisesti ja itsenäisesti luotettavaksi ja hyväksi haivaittuun hankkeeseen.
"Onhan tuo askel hyvään suuntaan, mutta todellisuudessa varsin pieni. Kyse ei ole mistään tavallisen ihmisen omistamisesta vaan pääomien omistamisesta. Jos esim. laittaa rahavarojaan osakkeisiin ym. on silloin osa tuota suurta kokonaisuutta. Mutta varsin pieni osa. Kun alkaa olla sitä äänivaltaa eri finanssilaitoksissa, silloin voidaan puhua muutoksesta, kun nämä piirit alkavat luopua liiastaan . "
Niin, nykyään on myös ollut vallalla johtajien heikko sitoutuminen yrityksiinsä. Kun sotkua syntyy tai joudutaan irtisanomaan väkeä, palkataan kokonaan uusi ihminen sitä hommaa hoitamaan. Herää kysymys, kenellä on vastuu? Puhumattakaan yritysten ns. yhteiskuntavastuusta. Lyhyen tähtäimen voitot eivät myöskään toimi pitkällä aikavälillä - kaikki häviävät ja näppituntuma on se, että tuohon ollaan myös havahtumassa ja kyllästymässä siinä määrin, että se tie alkaa jo olla nähty. Jatkuvalla pompottelulla ja edes-takaisin vekslaamisella on hintansa. Jos kaikki elää ja muuttuu liian kiihtyvällä tahdilla lopputulos on se, ettei koskaan saavuteta lopputuloksia. Myös kaikki nämä kilpailutukset, loputtomat ulkoistamiset jne., jossa kenelläkään ei oikein tunnu olevan selvää käsitystä kokonaisuudesta. Unohdetaan, että mikä tämän kaiken tarkoitus nyt oikeastaan olikaan.
Nyt täytyy kiirehtiä muihin töihin, joten pahoittelen vähän keskeneräisiä ajatuksia. EiOleAikoihinEletty kirjoitti:
"Tosin sen on mahdollistanut ns. kehitysmaiden olemassa olo sekä riisto."
Totta. Mietin, että kuinka laajasti ihmiset yleensä tiedostavat tuon omassa arkielämässään. Tai miten pahalta tuntuu henkisesti, jos sen tiedostaa eikä kuitenkaan voi esim. omilla kulutusvalinnoillaan vaikuttaa asiaan. Tai ei ehdi nähdä vaivaa selvittää näitä syy-seuraussuhteita... Ehkä siitä ristiriidasta myös seuraa, että ikään kuin tulee sulkeneeksi silmät? Lahjoitetaan vaikka edes symbolisessa mielessä rahaa hyväntekeväisyyteen hyvän omantunnon "ostamiseksi" ja siinä se.
En nyt itsekään ole huippurikas mutta olen silti tarkka siitä mihin rahani laitan. On myös tilanteita, joissa olen joutunut jättämään jotain kokonaan hankkimatta tai tehnyt itse, jos kyse on ollut eettisesti kestämättömästä tai arveluttavasta ratkaisusta. Aikoinaan kokeilin myös kestävää sijoitusrahastoa mutta eihän se kannattanut - tietenkään. :D Tai oli siis plus miinus nolla. Mieluummin investoin oma-aloitteisesti ja itsenäisesti luotettavaksi ja hyväksi haivaittuun hankkeeseen.
"Onhan tuo askel hyvään suuntaan, mutta todellisuudessa varsin pieni. Kyse ei ole mistään tavallisen ihmisen omistamisesta vaan pääomien omistamisesta. Jos esim. laittaa rahavarojaan osakkeisiin ym. on silloin osa tuota suurta kokonaisuutta. Mutta varsin pieni osa. Kun alkaa olla sitä äänivaltaa eri finanssilaitoksissa, silloin voidaan puhua muutoksesta, kun nämä piirit alkavat luopua liiastaan . "
Niin, nykyään on myös ollut vallalla johtajien heikko sitoutuminen yrityksiinsä. Kun sotkua syntyy tai joudutaan irtisanomaan väkeä, palkataan kokonaan uusi ihminen sitä hommaa hoitamaan. Herää kysymys, kenellä on vastuu? Puhumattakaan yritysten ns. yhteiskuntavastuusta. Lyhyen tähtäimen voitot eivät myöskään toimi pitkällä aikavälillä - kaikki häviävät ja näppituntuma on se, että tuohon ollaan myös havahtumassa ja kyllästymässä siinä määrin, että se tie alkaa jo olla nähty. Jatkuvalla pompottelulla ja edes-takaisin vekslaamisella on hintansa. Jos kaikki elää ja muuttuu liian kiihtyvällä tahdilla lopputulos on se, ettei koskaan saavuteta lopputuloksia. Myös kaikki nämä kilpailutukset, loputtomat ulkoistamiset jne., jossa kenelläkään ei oikein tunnu olevan selvää käsitystä kokonaisuudesta. Unohdetaan, että mikä tämän kaiken tarkoitus nyt oikeastaan olikaan.
Nyt täytyy kiirehtiä muihin töihin, joten pahoittelen vähän keskeneräisiä ajatuksia.”Ehkä siitä ristiriidasta myös seuraa, että ikään kuin tulee sulkeneeksi silmät?”
Aivan. Nykyaikana kaiken tämän runsauden keskellä ei ole enää helppo tehdä valintoja.
Liian usein sortuu niihin huonoihin valintoihin.
”…johtajien heikko sitoutuminen yrityksiinsä.”
Jos puhutaan osakeyhtiöistä, niin ylintä päätäntävaltaa käyttää hallitukset, jotka koostuvat omistajista. Johtaja on vain palkkarenki. Pienissä yrityksissä johtajat taas voivat olla omistajiakin.
Joten, johtajat tekevät sitä mitä omistajat käskevät.
”Herää kysymys, kenellä on vastuu? Puhumattakaan yritysten ns. yhteiskuntavastuusta.”
Oikeastaan yritysten yhteiskunnallinen vastuu on se kielletty aihe eli tabu. Jos suurten yritysten asenne on, ettei heille kuulu yhteiskunnallinen vastuu millään tavalla ja se koetaan jopa kielteisenä asiana – vertaa ajatukseen siitä, miten paljon valtio saa ohjailla talouselämän toimintaa – tavallaan ne ovat yhteiskunnan ulkopuolisia voimia.- EiOleAikoihinEletty
mummomuori kirjoitti:
”Ehkä siitä ristiriidasta myös seuraa, että ikään kuin tulee sulkeneeksi silmät?”
Aivan. Nykyaikana kaiken tämän runsauden keskellä ei ole enää helppo tehdä valintoja.
Liian usein sortuu niihin huonoihin valintoihin.
”…johtajien heikko sitoutuminen yrityksiinsä.”
Jos puhutaan osakeyhtiöistä, niin ylintä päätäntävaltaa käyttää hallitukset, jotka koostuvat omistajista. Johtaja on vain palkkarenki. Pienissä yrityksissä johtajat taas voivat olla omistajiakin.
Joten, johtajat tekevät sitä mitä omistajat käskevät.
”Herää kysymys, kenellä on vastuu? Puhumattakaan yritysten ns. yhteiskuntavastuusta.”
Oikeastaan yritysten yhteiskunnallinen vastuu on se kielletty aihe eli tabu. Jos suurten yritysten asenne on, ettei heille kuulu yhteiskunnallinen vastuu millään tavalla ja se koetaan jopa kielteisenä asiana – vertaa ajatukseen siitä, miten paljon valtio saa ohjailla talouselämän toimintaa – tavallaan ne ovat yhteiskunnan ulkopuolisia voimia."Jos puhutaan osakeyhtiöistä, niin ylintä päätäntävaltaa käyttää hallitukset, jotka koostuvat omistajista. Johtaja on vain palkkarenki. Pienissä yrityksissä johtajat taas voivat olla omistajiakin.
Joten, johtajat tekevät sitä mitä omistajat käskevät."
Olen kyllä tietoinen noista kuvioista. Master of of the Universe on myös hyvä dokumentti aiheesta:
"Dokumentin aihe on paitsi pankkimaailma myös yksilön ja järjestelmän ristiriita. Voss ulkoistaa vastuun pankkikulttuurille ja kollektiiviselle tyhmyydelle. Toisaalta hän kritisoi ajattelua pankeista ja markkinoista toimijoina. Ihmiset ja yksilöt tekevät pankeissa ja sijoitusmarkkinoilla päätöksiä. Pankki tai markkinat eivät tee mitään."
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001824783.html
"Oikeastaan yritysten yhteiskunnallinen vastuu on se kielletty aihe eli tabu. Jos suurten yritysten asenne on, ettei heille kuulu yhteiskunnallinen vastuu millään tavalla ja se koetaan jopa kielteisenä asiana – vertaa ajatukseen siitä, miten paljon valtio saa ohjailla talouselämän toimintaa – tavallaan ne ovat yhteiskunnan ulkopuolisia voimia."
Edellinen kommentti liittyy myös tähän. Yksittäisten ihmisten ei pidä toisaalta aliarvioida omia vaikutusmahdollisuuksiaan joukkona. Suuretkin toimijat joutuvat taipumaan kulttuurin muuttuessa ja ihmisten tullessa yhä tietoisemmiksi näistä asioista. Ulkopuoliset voimat ovat yllättävän haavoittuvaisia yksittäisten ihmisten menettäessä luottamuksensa ja uskonsa niihin. Tästä on olemassa lukuisia esimerkkejä. Ei siis syytä turhaan pessimismiin tai passiivisuuteen. EiOleAikoihinEletty kirjoitti:
"Jos puhutaan osakeyhtiöistä, niin ylintä päätäntävaltaa käyttää hallitukset, jotka koostuvat omistajista. Johtaja on vain palkkarenki. Pienissä yrityksissä johtajat taas voivat olla omistajiakin.
Joten, johtajat tekevät sitä mitä omistajat käskevät."
Olen kyllä tietoinen noista kuvioista. Master of of the Universe on myös hyvä dokumentti aiheesta:
"Dokumentin aihe on paitsi pankkimaailma myös yksilön ja järjestelmän ristiriita. Voss ulkoistaa vastuun pankkikulttuurille ja kollektiiviselle tyhmyydelle. Toisaalta hän kritisoi ajattelua pankeista ja markkinoista toimijoina. Ihmiset ja yksilöt tekevät pankeissa ja sijoitusmarkkinoilla päätöksiä. Pankki tai markkinat eivät tee mitään."
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001824783.html
"Oikeastaan yritysten yhteiskunnallinen vastuu on se kielletty aihe eli tabu. Jos suurten yritysten asenne on, ettei heille kuulu yhteiskunnallinen vastuu millään tavalla ja se koetaan jopa kielteisenä asiana – vertaa ajatukseen siitä, miten paljon valtio saa ohjailla talouselämän toimintaa – tavallaan ne ovat yhteiskunnan ulkopuolisia voimia."
Edellinen kommentti liittyy myös tähän. Yksittäisten ihmisten ei pidä toisaalta aliarvioida omia vaikutusmahdollisuuksiaan joukkona. Suuretkin toimijat joutuvat taipumaan kulttuurin muuttuessa ja ihmisten tullessa yhä tietoisemmiksi näistä asioista. Ulkopuoliset voimat ovat yllättävän haavoittuvaisia yksittäisten ihmisten menettäessä luottamuksensa ja uskonsa niihin. Tästä on olemassa lukuisia esimerkkejä. Ei siis syytä turhaan pessimismiin tai passiivisuuteen."Ulkopuoliset voimat ovat yllättävän haavoittuvaisia yksittäisten ihmisten menettäessä luottamuksensa ja uskonsa niihin."
Itseasiassa näin on ja erityisen hyvin se näkyy finanssimaailmassa. Kun kurssit lähtevät laskuun , syynä voi olla oletus jostain - eli ei tarvita edes mitään faktaa.
"Ei siis syytä turhaan pessimismiin tai passiivisuuteen."
Hyvä on pitää asenne positiivisena mutta aivan realistista on varautua myös rankkoihin kausiin - mitä talouden laskusuhdanteet yleensä ovat. Ja jopa miettiä, mitä sitten kun tämä kupla puhkeaa ja tulee totaalinen romahdus.
- taastätäsamaa
Olen jokin aika sittten kirjoittanut palstalle IKL:sästä, Urho Muromasta ja Simojoesta. Muistaakseni asia tuli keskuseltua silloin...
Kommentoi
Tästä keskustelu löytyy.
"Mitä Muroma sanoisi nykykirkosta?"- EiOleAikoihinEletty
Kiitos, löysin ketjun ja luen sitä parhaillaan.
Juu, täällä näemmä ei osata oikein tehdä uusista asioista aloituksia, mutta voihan näistä keskustella usemmakin ketjun verran.
- EiOleAikoihinEletty
Hyvä muistutus tämäkin:
"Historian professori: Suomen itsenäistyminen ei ollut mitenkään erikoinen tapaus
Asioiden tarkastelu vain kansallisesta vinkkelistä antaa väärän kuvan historiasta. Suomen itsenäistyminen oli osa yleiseurooppaalaista kehitystä, eikä siinä suomalaisilta paljon kyselty, sanoo professori Pertti Haapala."
"Ensimmäisessä maailmansodassa Euroopan imperiumit hajosivat kansallisvaltioiksi. Haapalan mielestä sodasta ei ole oikeastaan mitään opiksi otettavaa.
– Silloin kovasti viljelty nationalismi ei ratkaissut yhtään ongelmaa maailmasta. 1920- ja 1930-luvuilla nationalismi vain yltyi. Jos ajatellaan että toinen maailmansota oli ensimmäisen maailmansodan seuraus, niin saldo alkaa näyttää tosi huonolta.
– Tarkoitan sitä, että ensimmäinen kompromissi, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta, on aina parempi kuin seuraava.
Entä tämän päivän Euroopan tilanne? Mihin Haapala näkee meidän olevan menossa, kun britit ovat lähdössä EU:sta, Yhdysvalloissa kansalliset edut ovat etusijalla ja eri puolilla sulkeudutaan muurien raoista kyräilemään.
– Vaikea arvata, mutta en näe tässäkään mitään näkymää sille, että Brexit tai Yhdysvaltojen eristäytyminen ratkaisisi jonkin ongelman, joka näissä maissa on. Ne pitäisi ratkaista jollakin muulla tavalla. Myös Suomen ongelmia ei ratkaista eristäytymällä EU:sta, koska ne ongelmat eivät varmaankaan johdu EU:sta."
http://yle.fi/uutiset/3-9511058 No tuossahan ei ole mitään muuta erikoista kuin ehkä jonkinlainen vahva persoona ja henkilöityminen. Ihan kuten monesti olen sanonut niin jopa nykyajan tiukalla konservatiivi uskovalla ja fundamenttalistilla on enemmän yhteistäistä lähi- idän "veljien" kanssa. Maailman katsomus on juuri sitä a ) pitäisi saada mielimäärin määrätä miten muu väestö ja yhteiskunta elää b) jos kokee jonkun tietyn ryhmän olevan saatanasta niin se pitäisi saada hävittää, ilman seuraamuksia c) ainuttakaan soraääntä omia tulkintoja kohtaan ei sallita, ei edes epäilystä ....
Nuo ehkä paremmin sopii fundamentalismiin?
Konservatiivit vain haluaa pysytellä vanhoissa tavoissa ja perinteissä - joskin ajankohta johon he kiinnittyy saattaa vaihedella.
Mitä olette mieltä tästä:
”Yleisesti ottaen suomalainen äärinationalismi oli uskonnollispohjaista.”?- vain.eri.nimikkeellä
Simojoki oli aikansa "isis" taistelija.
Hmm. parempi on tarkastella asiaa enemmän yhteiskunnallisella tasolla ja siten, miten uskonto siihen kytketään. Toki tiettyjä vastaavuksia tuostakin voidaan löytää.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oulaisten vaalit, hyvä alku mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan.
Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus33966Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va872032Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J50846- 47764
Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?184728Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va34728Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.35712Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke119705- 35664
Miksi tuota ei saada karkotettua Suomesta?
Sillä näkyy olevan ilmeinen suojaväri. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6af3161b-4cdc-4ca7-b6cd-1e745efd1a97127648